Tervetuloa toiseen osioon! Eilen aloitimme matkamme kohti parempia unia tutustumalla unen fysiologiaan ja aloittamalla unipäiväkirjan pitämisen. Toivottavasti olet saanut jo arvokasta tietoa omista tavoistasi. Tänään siirrymme teorioista käytäntöön ja keskitymme kahteen erittäin tärkeään elementtiin: iltarutiineihin ja nukkumisympäristöön.
Näiden kahden tekijän avulla voit viestiä kehollesi, että on aika valmistautua lepoon. Niiden merkitys on valtava, sillä ne auttavat sinua rentoutumaan ja laskemaan päivän kierroksia. Ne toimivat ikään kuin siltana hereillä olosta uneen.
Miksi iltarutiinit ovat tärkeitä?
Aivoillemme rutiinit ovat kuin valmiiksi tallennettuja ohjelmia. Ne vähentävät kuormitusta ja auttavat kehoa ja mieltä siirtymään lepotilaan. Kun teet joka ilta samat toimet, viestit aivoillesi selkeästi, että on aika rauhoittua. Jos iltarutiineja ei ole, aivot pysyvät aktiivisina ja niillä on vaikeuksia ymmärtää, milloin on aika rauhoittua.
Kuvittele, että aivosi ovat kuin vilkas kaupunki. Päivän aikana kadut täyttyvät autoista, valoista ja äänistä. Liikennettä on joka suuntaan. Kun ilta saapuu, kaupungin pitäisi hiljentyä, mutta ilman selkeitä merkkejä siitä, liikenne jatkuu helposti pitkälle yöhön.
Iltarutiinit ovat kuin kaupungin katuvalot, jotka himmenevät yksi toisensa jälkeen. Ne viestivät, että on aika hidastaa vauhtia ja valmistautua yöhön. Kun toistat samoja pieniä asioita illasta toiseen, aivot oppivat: ”Ahaa, nyt rauhoitutaan, kohta mennään nukkumaan.”
Ilman rutiineja mieli voi jäädä kierroksille. Olet ehkä kokenut sen itsekin. Kun asetut sänkyyn, ajatukset jatkavat työpäivän, harrastusten tai sosiaalisen median selailun pyörittämistä. Silloin uni viivästyy tai jää kevyeksi.
Hyvä iltarutiini ei ole monimutkainen. Se voi olla vaikka kevyt venyttely, lämmin suihku ja muutaman rivin kirjoittaminen päiväkirjaan. Yksinkertaisuus on valttia. Tärkeintä on toistuvuus, jotta mielesi tunnistaa kaavan ja saa siitä turvaa.
Kun annat itsellesi mahdollisuuden rauhoittua ennen nukkumaanmenoa, rakennat sillan päivän kiireistä yön palauttavaan uneen.
Hyvä iltarutiini voi sisältää seuraavia asioita:
Makuuhuone – Unen pyhättö
Makuuhuone on enemmän kuin vain tila, jossa lasket pääsi tyynylle. Se voi olla kuin oma pieni turvasatamasi. Paikka, johon päivän kiireet eivät yllä ja jossa keho ja mieli saavat luvan hellittää. Kun makuuhuone on pyhitetty nukkumiselle ja lepäämiselle, se muuttuu tilaksi, joka jo itsessään viestii aivoille: ”Täällä rauhoitutaan, täällä nukutaan.”
Arjessa makuuhuoneeseen saattaa kuitenkin helposti kulkeutua ylimääräistä: pyykkikasa, läppäri, puhelin, ehkä jopa televisio. Kaikki tämä pitää aivot virkeinä ja vie tilaa rauhoittumiselta. Siksi kannattaa kysyä itseltään: miltä tuntuisi, jos makuuhuone olisi vain unta varten. Pieni, levollinen keidas päivän keskellä?
Miten luoda optimaalinen nukkumisympäristö?
1. Viileä lämpötila – kehon oma unimoodi
Uni alkaa usein helpoimmin, kun kehon lämpötila pääsee laskemaan. Viileä huone (yleensä noin 18–20 °C) tukee tätä luonnollista rytmiä. Kun astut raikkaaseen makuuhuoneeseen, keho saa selkeän viestin: nyt on aika nukkua.
2. Pimeys – sisäisen kellon salainen liittolainen
Valo on kehon vuorokausirytmin voimakkain säädin. Kun huone on täysin pimeä, melatoniinin tuotanto pääsee käynnistymään, ja uni tulee syvemmäksi. Pimentävät verhot, silmämaski ja jopa pienten merkkivalojen peittäminen voivat tehdä suuren eron. Pimeä huone on kuin viesti keholle: yö on tullut.
3. Hiljaisuus – tai lempeä taustaääni
Moni tarvitsee ympärilleen rauhaa nukkuakseen. Jos asut meluisassa ympäristössä, korvatulpat voivat olla pelastus. Toisaalta joillekin tasainen taustaääni, kuten ”white noise” tai luonnon äänet, luo turvaa ja tasoittaa ympäristön hälyjä. Tärkeintä on, että ääniympäristö tukee sinun levollisuuttasi.
4. Makuuhuoneen tunnelma – pieniä yksityiskohtia
Myös pienet asiat vaikuttavat: vuodevaatteiden mukavuus, huoneen siisteys ja valaistuksen lämpö. Pehmeät lakanat, himmeä yöpöydän valo ja rauhalliset sävyt voivat tehdä huoneesta kutsuvan paikan, johon tekee mieli vetäytyä.
Kun makuuhuoneesta tulee unen pyhättö, sinne astuminen on jo ensimmäinen askel kohti levollista yötä. Jokainen yksityiskohta, kuten viileä ilma, pimeys, hiljaisuus ja rauhallinen tunnelma on kuin pieni rituaali, joka valmistaa sinut parhaaseen mahdolliseen uneen.
Päivän harjoite: Rutiinin luominen ja ympäristön parantaminen
Nyt on aika siirtyä teoriasta käytäntöön. Tämän päivän harjoitus on kaksiosainen ja auttaa sinua rakentamaan perustan hyvälle unelle. Tavoitteena on viestiä kehollesi, että on aika valmistautua lepoon.
Osa 1: Täydellisen iltarutiinin luominen
Aivoillemme rutiinit ovat kuin valmiiksi tallennettuja ohjelmia. Ne auttavat meitä siirtymään lepotilaan helpommin. Mieti, mitkä kolme seuraavista toiminnoista sopisivat parhaiten sinun iltaasi.
Valitse 2–3 rauhoittavaa toimintoa:
- Kehoa rauhoittava: Kevyt venyttely, yin-jooga, lämmin kylpy/suihku.
- Mieltä rauhoittava: Kirjan (painettu kirja!) lukeminen, rauhoittavan musiikin kuuntelu, kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen.
- Ympäristöä rauhoittava: Himmeän valaistuksen asettaminen, tuuletus, makuuhuoneen siivoaminen seuraavaa aamua varten.
Varaa aikaa: Päätä, milloin aloitat rutiinin ja kuinka kauan se kestää (esim. 15–30 minuuttia). Aseta itsellesi muistutus puhelimeen tai kalenteriin, jotta muistat tehdä sen.
Tee säännöllisesti: Aloita rutiinin harjoittelu tänään ja kirjaa ylös, miltä se tuntui. Huomaat muutaman päivän päästä, kuinka mielesi ja kehosi alkavat tottua uuteen tapaan.
Osa 2: Nukkumisympäristön analyysi ja parantaminen
Makuuhuoneesi tulisi olla paikka, joka on pyhitetty nukkumiselle. Seuraavaksi analysoidaan, onko ympäristösi optimaalinen.
Valon määrä:
- Ongelma: Ovatko makuuhuoneesi valot liian kirkkaat? Pääseekö ulkoa valoa sisään?
- Ratkaisu: Varmista, että makuuhuoneesi on mahdollisimman pimeä. Hanki pimennysverhot tai käytä silmämaskia. Sammuta kaikki elektroniset laitteet tai peitä niiden pienet merkkivalot teipillä.
Lämpötila:
- Ongelma: Onko makuuhuoneesi liian lämmin tai kylmä?
- Ratkaisu: Laske makuuhuoneen lämpötilaa noin 18–20 asteeseen. Raikasta huone ilmaamalla ennen nukkumaanmenoa.
Melu:
- Ongelma: Kuuletko liikenteen ääniä, naapureita tai muita häiriöääniä?
- Ratkaisu: Kokeile korvatulppia tai ”white noise” -sovelluksia. Rauhoittavat äänet, kuten sateen ropina tai tasainen humina, voivat peittää häiriöäänet.
Muista kirjoittaa unipäiväkirjaa
Muistathan edelliseltä luennolta unipäiväkirjan ja olethan aloittanut jo sen täyttämisen? Voit nyt kirjata ylös unipäiväkirjaasi, mitä muutoksia teit. Vastaa ainakin seuraaviin kysymyksiin:
Minkä iltarutiinin valitsit ja miten sen toteuttaminen tuntui?
Mitä muutoksia teit makuuhuoneeseesi? Tuntuiko se jo levollisemmalta?
Mitä ongelmia tai haasteita kohtasit harjoitteen aikana?
Palaamme näihin asioihin viimeisessä osiossa.
Jaa kokemuksesi!
Kommenttiosioon voit jakaa omat iltarutiinivinkkisi tai kysyä muiden kokemuksista. Mikä on sinun paras vinkkisi rentoutumiseen illalla?

Ennen nukkumaan menoa rauhoituin, kuuntelin äänikirjaa ja himmensin makuuhuoneen valot.
Nukahdin yhdeksän maissa, mutta heräsin n. klo 11. Pyöriskelin sängyssä ehkä tunnin ja yritin hengitysharjiutuksia 4-7-8 mutta uni ei tullut. Otin sitten nopeavaikutteisen 1,9mg melatoniinin ja yritin taas uinahtaa. En nukahtanut vieläkään ja olo tuntui tuskaiselta. Oli pakko turvautua puolikkaasen Zopinox tablettiin vaikka olen yrittönyt olla käyttämättä niitä.. Se kuitenkin tehoaa aina, niin nytkin. Heräsin vessareissuĺle, mutta nukahdin taas. Heräsin 5n maissa ja läksin aamukävelylle kuten ennenkin.
Minulla on ollut tähän asti jo monet noista kurssin keinoista käytössäkin. Usein ennen nukkumaan menoa juon uniteetä, luen kirjaa ja laitan tarvittaessa luureista kuulumaan jotain meditaatiomusiikkia. Nyt otin vielä astetta kovemman konstin käyttöön ja pistin kännykkään muistutuksen, että plärääminen loppuu klo 20. Sen jälkeen ei niin tärkeää asiaa yleensä tule, että puhelinta tartteisi enää sen jälkeen katsella.
Makuuhuoneen viilentäminen, kirjan lukeminen ja ei puhelimen käyttöä ennen nukkumista. Ainakin nukahtaminen helpottui. Uni oli parempaa muutaman tunnin, mutta sitten heräilyä.